Usein esitetyt kysymykset

Suojaamaton kaiutin

Normaalit magneettisuojaamattomat kaiuttimet synnyttävät ympärilleen melko voimakkaan magneettikentän. Jos kaiutin sijoitetaan liian lähelle television tai tietokonemonitorin kuvaputkea voi tämä magneettikenttä aiheuttaa kuvaan värivirhettä.

Kuvaputken värivirhe aiheutuu häiritsevän magneettikentän vaikutuksesta putken toimintaan. Tämän lisäksi kuvaputkessa oleva reikälevy saattaa lievästi magnetoitua jolloin kuvassa näkyy pitempiaikainen värivirhe. Tämän reikälevyyn jäävän magnetismin saa yleensä poistettua. Kytke TV:stä tai monitorista virta kokonaan pois päältä. Jonkin ajan kuluttua kytke virta takaisin päälle jolloin kuvaputken demagnetointi aktivoituu ja magnetoituneen reikälevyn lievä värivirhe yleensä häviää. Joskus tämä toimenpide on syytä tehdä useamman kerran. Älä säilytä magneettisia tallennusmedioita (kasetteja yms.) lähellä kaiuttimia.

Suojattu kaiutin

Magneettisuojatun kaiuttimen rakenteella vähennetään merkittävästi tätä haitallista magneettikenttää. Näin ollen magneettisuojattu kaiutin voidaan sijoittaa television tai monitorin välittömään läheisyyteen. Magneettisuojaus on suositeltava ominaisuus tietokoneiden kaiuttimissa ja kotiteatterien keskikaiuttimissa. Tapauksissa joissa etukaiuttimet sijoitetaan lähelle kuvaputkea, saatetaan tarvita myös magneettisuojattua kaiutinta.

Magneettisuojauksen toteutus

Magneettisuojauksessa käytetään kahta vastakkain asennettua magneettia joilla vähennetään kaiuttimen ulkopuolella ilmenevää magneettikenttää. Magneettien ympärille asennetaan lisäksi magneettisesta materiaalista valmistettu ns. kuppi.

Huomioitavaa

Joissakin tapauksissa erittäin ”herkän” kuvaputken toiminta saattaa häiriintyä pienestäkin ulkopuolisesta magneettikentästä. Näitä ovat mm. virtakaapelit, muun laitteiston muuntajat kaiuttimet sekä näiden yhteisvaikutus, tällaisessa tapauksessa tulee häiriötä aiheuttavat lähteet sijoittaa kauemmaksi kuvaputkesta.

Vahvistimen tehtävä on syöttää sähkötehoa kaiuttimeen.

Sähköteho syntyy jännitteen ja virran tulona. Jännitteen ja virran tarve riippuu käytännössä kaiuttimen impedanssista.

Suuri impedanssi vaatii enemmän jännitettä ja pieni impedanssi enemmän virtaa.

Kun vahvistin ei pysty syöttämään tarpeeksi jännitettä tai virtaa, vahvistimen sanotaan leikkaavan. Tällöin signaali säröytyy ja kaiuttimiin joutuu voimakkaita, yleensä korkeataajuisia, särökomponentteja.

Leikkautunut signaali on hyvin epäterveellinen kaiuttimien korkeaäänielementeille.

Koska tehonkesto kaiuttimissa mitoitetaan musiikin taajuusjakauman mukaan (säröttömällä/vääristymättömällä signaalilla), diskanttielementit kestävät yleensä vain kymmenesosan bassoelementin sietämästä tehosta.

Vahvistin ei ylikuormitettaessa käyttäydy muutenkaan kovin siististi, vaan syöttää kaiuttimiin kaikenlaisia ylimääräisiä signaaleja. Ne lisäävät entisestään kaiuttimen rikkoutumisvaaraa.         

Sopivaa vahvistinta valittaessa on tärkeä varmistua siitä, että vahvistimen teho riittää kaikkiin eteen tuleviin kuuntelutilanteisiin, sekä olisi hyvä tuntea myös kaiuttimiensa impedanssikäyttäytymistä. Jos kaiuttimen todellinen impedanssi on lähellä valmistajan ilmoittamaa nimellisimpedanssia, esimerkiksi kahdeksaa ohmia, riittää tieto vahvistimen tehonsyöttökyvystä kahdeksaan ohmiin.

Joillakin kaiuttimilla minimi impedanssi voi olla jopa kaksi ohmia. Lisäksi jakosuotimissa olevat kelat ja kondensaattorit saattavat saada aikaan tilanteen, jossa kaiutin nopeasti muuttuvilla signaaleilla imeekin yhtä suuren virran kuin yhden ohmin vastus jolloin vahvistimelta vaaditaan erittäin suurta virransyöttökykyä.

Monet vahvistimet pystyvät antamaan tavallista matalaohmisempaan kaiuttimeen säröttömästi vain murto-osan nimellistehostaan. Näin sadan watin vahvistimesta (kahdeksaan ohmiin mitattuna) voi tulla kymmenwattinen kun kaiuttimet ovatkin impedanssiltaan alhaisemmat.

Virranottokyvyn ja kaiuttimen impedanssin lisäksi vahvistimen valintaan vaikuttavat kaiuttimen hyötysuhde ja kuuntelutilan jälkikaiunta-aika.

Kaikuisa huone tarvitsee vain vähän akustista tehoa, mutta vaimennettu tila imee sitä runsaasti. Tavallisessa kerrostalossa kuunteluvoimakkuutta rajoittaa jo naapuriasuntoon etenevä akustinen energia. Silloin muutaman kymmenen watin huipputeho riittää mainiosti.

Kotiteatterijärjestelmät vaativat vahvistimelta hyvää ja riittävää tehonsyöttökykyä erityisesti silloin kun ääninäyte sisältää matalia taajuuksia, näitä ääniä ilmenee elokuvissa runsaasti ns. efektiääninä.

Kun kuunnellaan omakotitalossa ja/tai halutaan, että musiikki toistuu luonnollisella äänenvoimakkuudella, saatetaankin tarvita jo satojen wattien vahvistinta.

TILANTEESSA JOSSA MATALIA TAAJUUKSIA KOROSTETAAN, SAATETAAN VAATIA VAHVISTIMELTA JOPA SATOJA WATTIEN ULOSTULOTEHOA.